Ilon ja surun kyyneleitä ♥

Viimein se viikko koitti, jota me kaikki olimme haikein mielin odottaneet: Diamonien viimeinen harkkaviikko ennen viimeisiä yhteisiä kisoja. Koko viikolla ei päästy treenailemaan koko porukan voimin Iriksen ja Sanskin valmennuskurssien takia, mutta me loput 5 hiottiin ohjelmaa sitäkin ahkerampana.

Perjantaina klo 18 auto starttas ABC:n pihasta kohti Vaajakoskea. Minibussin kyytis tuli myös Roosan ja Tiian valmennettavat Ametriinit. Matka sujui nopeasti ja yheksän maissa päästiin majoittautumaan Vaajakosken koululle. Ilta sujui koululla patjoja täytellen, muutamat paljetit liimaillen, iltapalaa syöden (elina: ei aamupalaa! ;D) ja noin klo 23 painoimme päät tyynyihin käytävävalojen vilkkuessa ja uneksien seuraavan päivän täydellisestä suorituksesta. Jokainen sai melko hyvin nukuttua ja nähtiin mielenkiintosia unia (Tiian hevoset!). Aamulla kun aukastiin silmät niin toisia odotti vähemmän toivottu näkymä kuin toisilla, mutta ei tästä sen enempää...... :D:D

Aamupalan jälkeen suunnattiin kisapaikalle varttia vaille kasiksi. Samalla paikalle kurvas Sanski ja Iris, jotka tuli Sanskin työtä suoraan aamulla. Harkka oli puoli 9 maissa ja se ei ollut mitenkään menestys. Osalla ei ollu menny edes harkois koskaan noin huonosti, mitä tuona aamuna meni kokonainen, mutta päätettiin että tästä on suunta vain ylöspäin ja nyt oli ladattava vielä enemmän itse kisasuoritukseen ! Harkan jälkeen käveltiin takas majotuskoululle meikkaamaan ja laittamaan hiuksia, pakkaamaan tavarat, sekä syömään hyvää kanapastaa. Harkas tapahtu myös pieni tapaturma ja Tiia loukkas varpaansa, joka varmaan venähti (taas..). Tästähän tietysti piti ottaa vielä kuva:

Meidän suoritus oli vasta viiden jälkeen, joten noin klo 12-15 ehdimme katsella muiden ihania esityksiä, ja osa meistä käväisi ostamassa herkkuja Pandan tehtaanmyymälästä.Suoritusmarssi oli noin puoli 4 maissa ja ennen sitä otimme paljon kuvia ! Onneksi emme jättäneet kuvien ottoa suorituksen jälkeen, koska niistä kuvista ei olis tullu niin kauheen ilosia.

Sitten se koitti: astuminen kisamatolle viimeistä kertaa yhdessä Diamoneina. Kuitenkaan levynsoittajat eivät halunneet päästää meitä kerrasta esiintymään, sillä ollessamme alkuasennossa, soimaan alkoi väärä musiikki. Mietimme, että mitäs nyt, mutta sitten tuomari onneksi huudahti että menkää sivuun ja tulkaa uudestaan matolle. Noh, matolta pois päästyämme ja enimmät jännitykset sinne jätettyämme, pääsimme uudestaan astelemaan lavalla ja tällä kertaa hirveiden huutojen, kannustusten ja torvien äänien kera ! Emme olisi voineet toivoa parempaa kannustusta viimeistä kertaa yhdessä lavalle astellessamme ! Kiitoksia kaikille hurranneille ! <3 Suoritus meni aivan ok, pieniä eriaikaisuuksia ja tyhmiä horjumisia yms tuli, mutta kaikilla oli aivan loistava fiilis esiintyä ! Heti kisamatolta päästyämme purskahdimme kaikki itkuun.. Mielessämme olivat kysymykset, että mitä nyt? Kenen kanssa nytte vietän ihania hetkiä harkkasalilla? Entä jos en pääse mihinkään uuteen joukkueeseen uudella paikkakunnalla, oliko tuo viimeinen kertani matolla? Vaikka pisteet eivät olleet mahdottoman hyvät, saimme kehuja muilta joukkueilta, että hekin melkein olivat purskahtaneet itkuun ku olimme lavalla.

Kuvia kisoista:

Tiia meikkaa..

Silmämeikki

Sanski ennen kalansilmää......

Ja kalansilmän jälkeen ! "älä kuule mulle ryttyyle!"

Sarppa treenannu vähä hartiaseutua..

Kisakatsomo tunnelmia

Puspus !

Tsemppipiiri <3

HAHAA !

Kisoista jäi haikea, mutta rakas muisto ! Päivä ja yhdessä vietetyt vuodet eivät olisi voineet kulua paremmin. Kevätnäytöksessä vielä räjähtää viimeisen kerran ! <3

<3:llä kyynel silmäkulmassa kirjoittanut Emmi

ps. Tästä kuvasta piti leikata naamat pois, että saisimme vain pukukuvan mutta tästä tuliki hauskalla tavalla aiva loistava ;D