Lauantai aamuna lähdettiin kahdeksan aikaan kohti Tamperetta ja tämän välinekauden päätöstä, eli mestiksiä. Kaikilla oli mukana suuri halu näyttää ja onnistua vihdoin. Faktoja ei tietenkään unohdettu, mutta toivoa silti oli. Ei valmentajaa ja keilat ensimmäistä kertaa käsissä voimistelu-uran aikana ja riesana matolla. Mitään pelkämäättä haluttiin ottaa se haaste että kokeillaan ja katotaan kuinka syksy keilojen kanssa sujuu. Mitään ei kaduta, keilat oli silti kokemuksen kannalta hyvä välinevalinta.
Harkkasuoritus ei ollut mitenkään loistava, kuten se ei koskaan ole ollut. Pudotuksia, horjumisia ja eriaikaisuutta. Vasta tehdyt muutokset olivat vielä tietoisuudessa ja onnistuminen jännitti. Vielä ei heitetty hanskoja tiskiin. Suoritus oli onneksi alkupäässä, että viimekisoissa koettua väsymystä ei ollut havaittavissa. Lämppätilat oli tilavia, mutta lämpästä muistaa päällimmäisenä huoneesta toiseen siirtymisen. Aamuisen sukkahousu-skandaalin jälkeen kaikilla oli myös onneksi sukkahousut jalassa, sopivat tai vähemmän sopivat :D Kaikin puolin oltiin valmiita matolle, näyttämään mitä meillä oli näytettävänä. Tällä kertaa se vain oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ikinä, ei ikinä ehkä olla nähty sen tasoista suoritusta kisoissa. Kautta aikojen. Katastrofaalisia asioita ei tapahtunut, pientä horjuntaa ja haparointia kylläkin. Eriaikaisuutta oli turhan paljon, ja sekaan mahtui myös harmittavan paljon pudotuksia. Henkilökohtaisella tasolla ei tullut täydellisiä suorituksia, mutta ei kuitenkaan pohjanoteerauksiakaan. Joukkuelajissa vain jokaisen yksi pudotus tai virhe tekee yhteensä jo tässä tapauksessa 7 virhettä. Ja puhumattakaan siitä jos tapahtuu enemmän kuin yksi virhe. Tasaisesti läpi ohjelman tapahtui jotain. PIRUVIE! Eikö koskaan kaikki voi onnistua yhdellä kertaa? Kaikesta huolimatta rakkaus lajiin on jotain niin käsittämättömän suurta. Haluaa oppia lisää, tehdä uusia ohjelmia ja kerta kerran jälkeen kävellä matolle, oli takana kuinka suuria pettymyksiä tahansa. Kummallista.
Tämä syksy on mennyt ohi hujauksessa. Vastahan oli kesäreenejä ja naurettiin että miten hitossa näiden keilojen kans voi voimistella? Kehitys kesän alusta on ollu huimaa. Jossittelua on tullut harrastettua. Asioita on pohdittu. Entä jos muutoksi ei oltaisi tehty? Se ei kuitenkaan muuta mitään. Tavoitteisiin ei päästy ja kisat, joissa ohjelma olisi pitänyt olla priimakunnossa jäi harmittamaan niin vietävän paljon! Mitähän pisteet olisi ollu jos oltaisi saatu se nappisuoritus? Sitähän ei koskaan saada tietää. Tämän kauden jälkeen odottaa vielä palavammin kevättä. Sillon räjähtää! Koko joukkue pursuaa treeni intoa ja kevät on jo kovasti suunnitteilla =) Nyt otetaan ensin rentouttava joulu ja pieni loma voimistelusta vastaan ja kerätään voimia tulevaan kauteen! Sitten ollaan taas innokkaina palaamassa reenisalille :-) Sitä ennen silti rentoa treeniä ja pikkujouluja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti